- Studion pieni ikkuna antaa päivänvaloa juuri sen verran kuin musiikin tekemisessä tarvitsee. Antti Kuosmanen on tottunut ”miesluolansa” hämärään ilmapiiriin, se ei häntä häiritse. Musiikin tekeminen vie niin mennessään, ettei siinä paljon maisemia ehdi katselemaan, Antti toteaa. Kuosmanen on teini-ikäisestä asti käynyt keikoilla, ensin isän orkesterin mukana ja myöhemmin oman bändinsä kanssa. Lähes yhtä pitkään hän on tehnyt omaa musiikkia ensin vaatimattomilla nauhureilla ja myöhemmin tekniikan kehittyessä omassa kotistudiossaan.
- Vuosien varrella studioon on kertynyt monenlaisia soittimia ja teknisiä laitteita, joista osan ohi on aika ajanut. Kuosmanen esittelee vuosikymmeniä vanhaa rumpusettiään, ja kertoo että sen markkina-arvo on korkeampi kuin uutena ostettaessa. Kannattaa siis miettiä kahdesti, ennenkuin lähtee myymään vanhahtavaakaan tekniikkaa pois. Se voi kokea uuden renessanssin, ja liittyyhän näihin laitteisiin aina vähän tunnettakin mukaan, myöntää Kuosmanen.
- Kuosmanen ei osaa arvottaa keikkailua tai kotistudiossa työskentelyä toistensa edelle. Ne eivät ole joko tai, vaan pikemminkin sekä että. Kun joskus viikonloppuna hiippailee aamukuudelta studiolle ja kaikki onnistuu, niin onhan se hieno tunne, maalailee Kuosmanen. Toisaalta taas yleisön välitön palaute keikalla voi aikaansaada samantyyppisen onnistumisen ilon. Vaikka tekniikka onkin molemmissa vahvasti nykyään mukana, niin edelleenkin tekeminen lähtee ihmisestä. Luovuutta ei tekniikalla korvata, sanoo Kuosmanen.
- Säveltäjä antaa lopuksi vielä pienen työnäytteen studiotyön rutiineista. Radio Sandellsin uusi biisi on muokkautumassa esityskuntoon. Antti kilauttaa Katariina Keinäselle, soittaa biisin demon, ja saman tien he sopivat tulevasta äänityspäivästä. Tämä on niin selkeä työ, että jos Sandellsin raati hyväksyy biisin, niin loppukesästä se saattaa olla sieltä kuultavissa. Antti Kuosmanen jää kääntelemään maallikolle mystisistä näyttäviä nappuloita kun poistun korvamadon kanssa hyräillen: saa saa Sandels, se on meidän ääni….
