-
Oletko koskaan laulanut paritanssijoiden edessä tanssilavoilla?
Miltä se tuntuu/tuntuisi? Mitä lavatansseihin tulee, olen totta puhuakseni vielä aika neitsyt – ainakin laulun suhteen! Kalevan Latotansseissa Lopella olen joitakin vuosia taapäin laulanut muutaman biisin bändin kanssa, ja pikkutyttönä muistan käyneeni Keski-Suomen lomareissulla Kuikan lavalla ihmettelemässä. Viisaammat ovat kertoneet, ettei tanssilavoilla olla alleviivaamassa omia artistisia ambitioita, vaan viihdyttämässä kansaa! On vastuullinen ja ammattitaitoa vaativa tehtävä laatia setit niin, että sekä tanssijat, muu yleisö ja toivon mukaan bändi ja artisti itsekin viihtyvät. Olisihan se valtavan hienoa päästä esiintymään lavoille ympäri Suomen! MeriTangoilla sain kutkuttavaa ensituntumaa siihen, millaista on esiintyä yleisölle, josta suuri osa tanssii. Jotta lattia täyttyisi, täytyy niin kappaleen kuin artistinkin kiinnostaa kuulijoita. Vaikka konsertinomaisesti esiintyminenkin on ihanaa, tuntui hurmaavalta saada tanssijat liikkeelle! Kieltämättä taisin jäädä koukkuun siihen tunteeseen.
-
Oletko jo sinut itsesi kanssa eli oletko löytänyt sisäisen Helenan?
Uskon, että ihminen kasvaa ja kehittyy läpi elämänsä, eikä valmista tule eikä tarvitsekaan. Jos kuolinvuoteella ei kovin montaa katumuksen aihetta ole, – ainakaan toivomistaan asioista, joita ei ole ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt toteuttaa – sitä lienee ainakin jotakuinkin tyytyväinen lopputulemaan. Olen elänyt itseni kanssa yli 40 vuotta. Kaipa siinä ajassa oppii jossain määrin jo ohjaamaan omaa ”alustaan”, vaikka lennonjohto välillä rakoilisikin!
-
Kerro hassuimmat mokasi, mitä esiintymisen ympärillä on tapahtunut?
Voi kuule, niitä on monia! Toisaalta, jos jännitykseltä unohdan itse kirjoittamani kappaleen sanat yleisön edessä, on siitä kyllä hauskuus kaukana. Mutta aikanaan eräällä keski-eurooppalaisella metallifestivaalilla Crimfall-yhtyeeni kanssa esiintyessä tuli pieni mutka matkaan juuri ennen lavalle astumista: artistien bajamajat tulvivat, ja seuraavat vessat olivat aivan liian kaukana, jotta olisin ehtinyt käväistä ennen pian alkavaa keikkaa! Kesäkuumalla olin viisaana tyttönä pitänyt nesteytyksestä hyvän huolen, ja ennen showta oli päästävä tyhjennykselle. Festarilavan alle mahtui onneksi lyhyt ihminen kulkemaan kyyristyneenä, ja lavan eteen oli vedetty pressu niin, ettei kesäiltainen kyykkäykseni näkynyt yleisöön. Kaikki bäkkärin puolella saivat kyllä makeat naurut. Ei fiinein keikkakokemukseni, mutta hätä ei lue lakia!
